Olen kahden ihanan tytön äiti, mitä muuta olen?
Olen kahden ihanan tytön äiti, tytöt ovat nyt 2- ja 4-vuotiaita. Kuluneiden 4 vuoden aikana mieheni on tehnyt kolmea työtä ja vastuu kodista ja lapsista on ollut hyvin pitkälti kokonaan minulla. Olen ollut erittäin uupunut tuosta vastuunjaosta ja työstänyt uupumusta ja masennusta palattuani työelämään.
Merkityksellisyyden tunteeni ja olemassaoloni on näiden vuosien aikana rakentunut sen pohjalle, että voin olla lapsillemme mahdollisimman turvallinen ja hyvä äiti. Uudessa elämäntilanteessamme mieheni tekee nyt yhtä työtä ja sen lisäksi osa-aikaista työtä, jonka työskentelyajat pystyy itse määrittelemään. Käytännössä hän siis tekee saman verran töitä kuin minäkin. Mieheni on saanut enemmän aikaa lapsille ja perheelle, hänellä riittää energiaa ja hän jaksaa hupsutella lasten kanssa. Tietysti lapset rakastavat tätä leikkisyyttä ja isä on heidän “uusi” paras kaveri. Eivät lapset äitiäkään toki ole unohtaneet.
Oma maailmankuvani ja kokemukseni vanhemmuudesta on nyt kuitenkin keikahtanut päälaelleen – olen tähän mennessä ollut se vanhempi, johon lapset turvaavat kaikessa ja nyt jäänkin kakkoseksi. Miehestäni tämä on huvittavaa. Toisaalta hän ymmärtää minua, mutta ei ota asiaa yhtä raskaasti kuin minä, sillä koemme asian todella eri vinkkelistä. Olen yhä uupunut ja usein iltaisin alamaissa uupumuksen vuoksi. Yritän hoitaa uupumustani ja minulla on kontakti työterveyteen. Olen ymmälläni, sillä roolimme kotona ovat vaihtuneet. Tiedostan sen, että molemmilla vanhemmilla on oma paikkansa ja lapset eivät vertaile vanhempiaan – en minäkään tee niin omien vanhempieni kohdalla. Perheemme koostuu kahdesta aikuisesta ja kahdesta lapsesta. Kaipaisin kuitenkin tukea siihen, miten käsitellä tätä roolien muuttumista ja oman merkityksellisyyden tunteen ohjaamista johonkin muuhun kuin lapsiin. En haluaisi heijastaa omia äitiyteen liittyviä ongelmiani heihin käytökselläni. Tuntuu kuin olisin tyhjän päällä, sillä olen tähän mennessä antanut kaikkeni, ihan kaikkeni, lapsillemme.
Asiantuntija vastaa
Hei! Kiitos kysymyksestäsi.
Koitan vastauksessani tuoda sinulle erilaisia näkökulmia, mitä kysymyksesi herättää. Vastaukseni on tämän vuoksi aika pitkä. Poimi ne kohdat, jotka koet erityisesti sinua koskettaviksi. Olet tärkeässä kohdassa juuri nyt, kun olet pysähtynyt pohtimaan kaikkea tapahtunutta sekä tunteitasi, merkityksellisyyttäsi muuttuneessa arjessa.
Päällimmäisenä kysymyksenä kuulostaa olevan, että pohdit -mitä kaikkea muuta olen kuin äiti? Sekä mistä saada itselleen turvallisuuden, merkityksellisyyden tunnetta muuttuneessa tilanteessa?
Kuvasit, että sinulla on kaksi ihanaa tytärtä, jotka ovat sinulle hyvin rakkaita. Kuvasit, että olet antanut heille näiden kuluneen neljän vuoden aikana ihan kaikkesi. Kuulostaa, että osin olet antanut kaikkesi myös oman hyvinvointisi kustannuksella. Olet ollut kovilla arjessasi ja omat tarpeesi ovat unohtuneet tai hukkuneet arjen rattaisiin. Onkin hyvä pysähtyä pohtimaan omia tarpeita ja sitä, mitä minä tarvitsisin voidakseni hyvin ihan vain itsenäni? Näistä voit kirjoittaa esimerkiksi listaa, päiväkirjaa tai piirtää paperille niitä asioita ja ajatuksia, jotka nousevat mieleesi. Kirjoittaminen tai piirtäminen voivat auttaa sinua jäsentämään ajatuksiasi.
Kuulostaa siltä, että vanhemmuudessa sekä arjessa on kenties ollut suorittamista, joka on osaltaan voinut kuormittaa sinua. Kuvasit, että olet ensisijaisesti pyrkinyt olemaan turvallinen ja hyvä äiti. Nämä asiat ovat toki tärkeitä vanhemmuudessa, mutta haluan kannustaa sinua palaamaan juurisyihin, miksi juuri nämä teemat ovat korostuneet kohdallasi? Oletko kenties koittanut paikata jotain, mistä olet itse jäänyt omassa lapsuudessasi paitsi? Vai ovatko peräisin jostain muualta? Se olo, että olen riittävän hyvä juuri tällaisena, on hyvin kannattelevaa niin vanhemmuudessa kuin muillakin elämänosa-alueilla.
Joskus jos on itse jäänyt vaille turvallisuuden tunnetta omassa lapsuudessaan tai muulloin elämän varrella voi se korostua turvallisuus hakuisuutena. Kerroit, että olet pyrkinyt luomaan turvallista arkea ja olemaan turvallinen äiti, johon lapset turvaavat aina. Kuulostaa, että roolisi on voinut tuoda myös sinulle turvaa. Herääkin kysymys, koetko nyt turvattomuutta, kun roolisi on muuttunut? Millaiset asiat ovat luoneet sinulle aikaisemmin elämässäsi turvaa? Miten turvaa voisi lisätä parisuhteeseenne ja perhearkeenne?
On hienoa, että olet jo hakeutunut työterveyshuoltoon masentuneisuuden ja uupumuksen vuoksi. Väsymys, masennus ja uupumus herkästi kärjistävät negatiivisia tunnetiloja arjessa. Itsessään jo näiden hoitaminen voi auttaa oloasi hiljalleen helpottumaan. Voidaan ajatella, että hyvinvoiva, itsestään huolta pitävä vanhempi on parasta mitä lapsesi sekä puolisosi voivat saada. Samalla luot lapsillesi myös esimerkkiä siitä, kuinka itsestä pidetään huolta.
Jos pohdit aikaa ennen lapsia, millaiset asiat saivat sinut silloin kokemaan itsesi merkitykselliseksi ja arvokkaaksi? Löytyisikö sieltä jotain, mitä pystyisit hyödyntämään tässä hetkessä? Onko sinulla ollut jotain harrastuksia, vapaaehtoistoimintaa tai mielenkiinnon kohteita, mistä olet saanut mielihyvää ja merkityksellisyyttä? Voitkin tehdä aikamatkan, kun on rauhallinen hetki. Laita silmät kiinni ja lähde ajassa taaksepäin. Etsi sieltä kohtia, joissa olet kokenut onnistumista, innostumista sekä hyvänolon tunteita. Ota aluksi kiinni vain yhdestä, helpoimmin toteutettavasta asiasta ja lähde toteuttamaan sitä säännöllisesti arjessasi.
Pohdi, mitä kumppanisi osallistuminen lasten hoitoon uudella tavalla mahdollistaa sinulle? Voidaan ajatella, että se luo mahdollisuuden sinulle lähteä toteuttamaan ja kuntouttamaan itseäsi. Kuulostaa siltä, että voit täysin luottaa kumppanisi kykyihin isänä.
Kysymyksestäsi nousevat ainakin seuraavat tunteet: arvottomuus, mustasukkaisuus, kateus, häpeä, turvattomuus, hämmennys ja riittämättömyys. Tunnet varmasti paljon muutakin, mutta nämä ensisijaisesti poimittuja. Sinulla on oikeus tunteisiisi, niissä ei ole mitään väärää. On tärkeää, että kerrot tunteistasi myös puolisollesi ja, että hän pyrkii kuulemaan tunteesi ja kokemuksesi. Oleellista on, ettei mitätöi toisen tunnekokemusta, vaikka oma kokemus olisi vastakkainen. Koetko tulleeksi mitätöidyksi tunteidesi kanssa?
Lasten ikä ja kehitystaso on meneillään juuri sellaisessa kohdassa, että he ihailevat isäänsä valtavasti. Erityisesti 4-vuotiaalle on ominaista ihailla vastakkaista sukupuolta olevaa vanhempaa. 4-vuotias saattaa myös osoittaa mustasukkaisuutta siitä, että sinulla ja kumppanillasi on rakkaussuhde, josta hän jää ulkopuoliseksi. Nämä tunteet kuuluvat tämän ikäisen kehitykseen, onkin tärkeää, että kumppanisi osoittaa lasten nähden ihailua myös sinua kohtaan.
Yksi näkökulma on myös se, että miten teitä saataisiin hitsattua enemmän yhteen perheenä? Olisiko joskus mahdollista osallistua ja mennä mukaan hupsuttelemaan isän ja tyttärien touhuihin? Tai tehdä perheenä yhdessä jotain, missä kaikki pääsisivät osallistumaan yhdenvertaisesti. Tällöin saisit kokemusta siitä, että olet edelleen tärkeä osa tätä yhteisöä ja merkityksellinen juuri itsenäsi tässä kokonaisuudessa.
Miten sinun äitiydellesi omistautuminen sekä puolisosi aiempi työlle omistautuminen ovat heijastuneet parisuhteeseenne? Onko jotain, minkä koet suhteestanne puuttuvan? Onko teillä läheisyyttä sinun ja kumppanisi välillä? Arjessa jaksamisen ja molempien hyvinvoinnin kannalta riittävän hyvin toimiva parisuhde on myös tärkeässä asemassa. Parisuhteen sisällä tarvitaan toisenlaisia rooleja kuin äitiys, sinne voisi kuulua mm. rakastaja, kuuntelija, keskustelija, nainen. Jos näitä muita rooleja lähtee elvyttämään pienin askelin, voi se heijastua sinun, mutta myös parisuhteen hyvinvointiin positiivisesti.
Yhteisöllisyys on myös tärkeä näkökulma hyvinvointiasi ajatellen. Millainen on työyhteisösi, tukeeko se sinun jaksamistasi? Onko muita yhteisöjä, joissa koet olosi merkitykselliseksi? Jos yhteisöllisyys puuttuu arjestasi, voi koittaa hakeutua mm. vapaaehtoistoimintaan tms. jossa saisi olla merkityksellinen omana itsenään joukon mukana.
Halutessasi käy lukemassa myös pienten lasten perheiden elämäntasapainosta: Pienten_lasten_vanhempien_elaman_tasapaino