Lapsen temperamentti
Olen viime aikoina lukenut paljon temperamentista. Aihe kiinnostaa erityisesti toisen lapsemme kohdalla, sillä hän on lähtökohtaisesti varsin ujo, arka ja varautunut. Tämä näkyy niin suhtautumisessa uusiin ihmisiin ja tilanteisiin kuin opeteltaviin tai kokeiltaviin uusiin asioihin. Toisaalta, esimerkiksi tuttujen ihmisten, vaikkapa naapurien, kanssa hän on hyvinkin puhelias, ja hän saattaa mennä heitä jututtamaan ihan yksinkin omasta halustaan. Hän on usein innoissaan lähdössä vaikkapa kaverisynttäreille, mutta paikan päällä iskeekin kova hätä ja jännitys, jopa itku, kun tilanne selviää. Reaktioiden voimakkuus on toisinaan meidät vanhemmat yllättänyt. Emme myöskään ole osanneet ennakoida tilanteita vaikkapa niin, että olisimme paikalla hyvissä ajoin eikä tulisi kiire. Toisaalta, sitähän elämä välillä on eikä kaikkia tilanteita voi eikä mielestäni kuulukaan estää. Pikemminkin oppia selviämään tilanteista. Perehdyin tähän teemaan sivustoltanne löytyneen videon kautta https://www.hyvakysymys.fi/video/temperamentti-ja-kulttuurin-arvostukset-muokkaavat-lasta/. Koin tässä jonkin sorttisen ahaa-elämyksen nimenomaan tästä kulttuurisidonnaisuuden näkökulmasta. Erityisesti seuraava kohta jäi mietityttämään. “Lapsen tietyt temperamenttipiirteet saavat helposti alusta alkaen positiivista palautetta ja toiset turhaa negatiivista palautetta. Ujo ja varautunut laps ei ymmärrä, mikä hänessä on väärin ja minkälainen hänen pitäisi olla. Hän kokee jo hyvin pienenä, että hänen pitäisi olla toisenlainen, mennä toisten lasten joukkoon ja olla rohkeampi. Lapsi ei kuitenkaan välttämättä saa ohjeita, vahvistusta ja tukea kuinka se tapahtuu.” Minulla ja varsinkin puolisollani on hyvät sosiaaliset taidot, vaikka emme ole juurikaan sosiaalisia. Olemma yhtä lailla aika ujoja ja varautuneita, mutta toki sosiaaliset taitomme ovat vuosien saatossa karttuneet. Itse tosin koen oloni usein epävarmaksi uusissa tilanteissa ja pelkään sanovani jotain ihan pöhköä. Koenkin, että emme osaa antaa ohjeita, vahvistusta ja tukea lastamme sosiaalisten taitojen karttumisessa. Miten auttaa häntä selviämään sosiaalisista tilanteista ja rohkaista oikealla tavalla saaden aikaan nimenomaan positiivisia kokemuksia?
Asiantuntija vastaa
Hei,
Kiitos kysymyksestäsi. Hienoa, että löysit sivuiltamme materiaalia, joka on selvästi herättänyt ajatuksia. Olit poiminut videolta hyvin osuvan lainauksen. On kovin tavanomaista, että lapsen temperamentinpiirteet saattavat herättää vanhemmassa monenlaisia tunteita. Erityisesti sellaiset piirteet, jotka koetaan aiheuttavan lapselle haasteita, voidaan kokea hyvin vaikeina. Jotkut temperamenttipiireet saattavat aiheuttaa vanhemmassa voimakkaitakin tunteita. Esimerkiksi jos lapsi on ujo sekä vetäytyvä ja itse on rohkea ja sosiaalinen voi lapsen tunnetiloihin samaistuminen olla haastavaa. Jos vanhempi kokee vaikeutta vastata lapsen tarpeisiin hänen ominaisuuksiensa vuoksi voi se vanhemmassa herättää erityisen vahvoja tunteita. Omat haastavat kokemukset omista temperamenttipiirteistä voi aiheuttaa myös haasteita kohdata lapsi.
On ymmärrettävää, että piirteitä, jotka koetaan haastavina, pyritään omalla toiminnalla muuttamaan ja muokkaamaan. Vanhempana onkin hyvä pysähtyä pohtimaan omia toiveita lapsen suhteen. Toivoisinko että lapseni olisi toisenlainen ja johdatteleeko oma käytökseni siihen, että pyrin muuttamaan lapsen ominaispiirteitä? On kuitenkin äärimmäisen tärkeää muistaa, että jokainen lapsi on yksilö ja kehittyy omassa tahdissaan. Temperamentinpiirteet ovat myös sellaisia, jotka kehittyvät ja muokkautuvat elämän aikana. Jos lapsi on nyt ujo ja varautunut ei se tarkoittaa, että hän olisi yhtä ujo ja varautunut kymmenen vuoden päästä. Toki tässä vanhemmalla on vahva rooli olla tukena ja positiivisena kannustajana haasteiden edessä. Lapsella on oikeus olla juuri sellainen kuin on ja hänen temperamentinpiirteitänsä sekä ominaisuuksia tulisi vaalia ja kannatella myönteisellä toiminnalla.
Kysyit miten rohkaista ja saada aikaan positiivisia kokemuksia. Lapsi tulisi kohdata lempeästi ja positiivisesti. Kerroit, että lapsi kokee haastavaksi muun muassa uudet tilanteet. On ymmärrettävää, että uudet tilanteet voivat olla lapselle hämmentäviä ja jännittäviä, koska hänellä ei ole ennakkoon tietoa siitä, mitä tuleman pitää. Viestissäsi ei käynyt ilmi minkä ikäinen lapsesi on ja onko hänelle syntynyt tällainen jännittäminen yhtäkkiä vai onko tämä piirre ollut hänellä aina.
Lapsen kanssa, joka jännittää kovasti uusia tilanteita olisi hyvä käyttää mahdollisuuksien mukaan ennakointia. Eli ennen uuteen tilanteeseen menoa, voisitte keskustella tulevasta sen mukaan mitä itse tiedätte ennakkoon. Lapselle oli hyvä sanoittaa tulevaa myönteisesti ja positiivisesti. Lapselle on myös hyvä kertoa, että on sallittua jännittää ja sanoittaa sitä, että kaikki on hyvin ja olette hänen tukenansa tilanteessa.
Vanhempana on myös hyvä pysähtyä pohtimaan omaa suhtautumista eri tilanteisiin. Lapset aistivat herkästi vanhemman hermostuneisuutta ja jännitystä, joka voi niin sanotusti tarttua lapseen. Olisikin hyvä muistaa rauhoittaa oma mieli ennen lapsen kanssa keskustelua ja asian käsittelyä.
On hyvä muistaa, että temperamenttipiirteitä ei ole tarvetta muuttaa. Päinvastoin lapselle olisi tärkeä sanoittaa ja vahvistaa myönteisesti hänen ominaispiirteitään. Lasta ei tulisi asettaa mihinkään tiettyyn muottiin. Lapselle on tärkeää antaa aikaa kypsymiseen ja kasvamiseen. Ujous ja arkuus voi olla myös vahvuus osana ihmisyyttä. On myös hyvä muistaa, että lapsi voi reagoida uusiin tilanteisiin ja erilaisiin tunteisiin itkulla ja takertumalla vanhempaan riippumatta temperamenttipiirteistä.
Laitan loppuun linkin kannustavan kasvatuksen verkkokurssiin, johon voitte halutessanne tutustua. Väestöliitto on tuottanut myös verkkokurssin Vanhemmuus täynnä tunteita. Kurssi voi avata uusia näkökulmia tilanteessanne omien tunteiden käsittelyn kautta.
Opeta uusia taitoja ja ongelmanratkaisua
Kannustavan kasvatuksen verkkokurssi