Pelottaa olla erossa lapsista

Hei,

kiitos kysymyksestäsi.

Kuvaamasi epävarmuus on hyvin luonnollinen tunne tilanteessa, jossa olet lähdössä joksikin aikaa pois lastesi luota. Tunteesi osoittavat sinun olevan huolehtiva ja vastuullinen äitin, joka osaa asettua lapsensa asemaan ja miettiä, miten varsinkin nuorin lapsistasi käsittelee poissaoloasi.

Kerrot olevasi ns. ensisijainen vanhempi lapsille, vaikka isä on yhtä läheinen. Kannustan sinua lähtemään reissuun luottavaisin mielin. Lapsilla on isän lohduttava syli niille hetkille, jolloin ikävä saattaa tulla. Lapsilla on myös toisensa, joten päivät sujuvat varmasti joutuisasti.

Ennen reissuasi kerro lapsille, että olet poissa kolme yötä, mutta sitten tulet kotiin. Myös kaksivuotias ymmärtää jo paljon asioita, joten ota hänet mukaan tähän keskusteluun. Voitte yhdessä miettiä, mitä voi tehdä, jos lapselle tulee ikävä. Hän voi vaikka ”lähettää” isän kanssa sinulle lentosuukon, jonka saat varmasti kiinni myös siellä, missä olet (kunhan isä muistaa kertoa, että se on lähetetty). Voitteko sopia, että kirjoitat vaikka joka ilta terveiset tekstiviestillä, jos soittaminen tuntuu vaikealta? Isä voi lukea terveisesi lapsille, jolloin he kokevat sinun ajattelevan heitä.

Ikävöinti on luonnollinen tunne, jonka käsittelyssä lasten isä voi heitä tukea poissaolosi aikana. Sinun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, eikä pelätä lapsen kärsivän poissaolostasi. Vanhemman ollessa poissa, lapsi oppii käsittelemään tunteitaan, kun hänellä on turvallinen aikuinen (isä) auttamassa ikävän yli.

Mietin kuitenkin, miksi tämä lähteminen lasten luota on sinulle vaikeampaa kuin aiempi? Onko jokin elämäntilanteessasi muuttunut? Kysymyksesi herättää ajatuksen siitä, että epävarmuutesi ja syyllisyytesi kumpuavat ehkä jostain syvemmällä olevasta hylkäämiseen liittyvästä tunteesta. Onko edellisen reissusi aikana joku lapsista esim. sairastunut? Entä onko sinulle tai jollekin lapsistasi tapahtunut jotain noin kaksivuotiaana? Voiko olla, että sinun lapsuudessasi äiti tai joku on lähtenyt? Et ehkä muista koko asiaa, mutta toisinaan jokin alitajuntaamme jäänyt kokemus heijastelee kuvaamallasi tavalla aikuisuudessa, omassa vanhemmuudessa. Voit olla yhteydessä palveluihimme, jos haluat keskustella asiasta enemmän.

Omien tunteidesi käsittely on tärkeässä roolissa, kun keskustelet lastesi kassa siitä, että olet lähdössä. Lapset tuntevat ja kokevat sinun ahdistuksesi ja syyllisyydentunteesi, joten kannattaa sanottaa myös  näitä omia, vaikeita tunteita lapsille. Voit sanoa, että sinua jännittää tai pelotta tai, että olet surullinen, kun et ole lasten kanssa. Kerro, että rakastat heitä, eikä se muutu silloinkaan, kun et ole paikalla. Autat parhaiten itseäsi ja lapsiasi kokemaan tämä hetkellinen ero, ohjaamalla omia ajatuksiasi siihen suuntaan, että erossaolopäiviin liittyy myös ilon ja riemun hetkiä, että jälleennäkeminen vasta mukavaa onkin – ja, että olet joka tapauksessa yhteyden päässä sillä aikaa, kun lapsesi ovat turvallisesti isänsä kanssa kotona.