Pitäisikö suhdetta yrittää korjata vai erota?
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 8 vuotta, joista 6,5 olemme asuneet yhdessä. Olemme molemmat 28-vuotiaita. Suhteen aikana olen aika ajoin miettinyt eroamista. Ensimmäisen kerran ajatus kävi mielessä jo ennen yhteenmuuttoa, jolloin etsin ensin yksiöitä, ja vain sattumalta vastaan tuli sopiva kaksio, mihin muutimme. Osittain ajatukset johtuvat varmaan vain sitoutumiskammosta, enkä ole kuitenkaan eronnut, koska poikaystäväni on hyvä ihminen ja muut näkevät meidät hyvänä parina.
Sellaisia ongelmia kuitenkin on, jotka saavat minut epäröimään. Poikaystäväni on tuntunut muutaman vuoden ajan enemmän huollettavalta kuin poikaystävältä. Hän on huoleton ja ei saata aloittamiaan asioita loppuun. Hän ei ole ihmisenä tavoitteellinen, kun taas minä olen. Kannan paljon vastuuta suhteessa, joka on vähentänyt seksihaluni hänen kanssaan minimiin (tätä on yritetty yhdessä tuumin korjata parin viime vuoden ajan, mutta tilanne ei ole muuttunut). Vastuunkanto näkyy arjessa pienin eri tavoin. Muun muassa hoidan laskujen maksun, ja jos jokin on hänen nimissään saan varmistella ja muistutella onko asia hoidettu (koskee myös vuokraa). Asunnon korjattavat asiat ilmoitan itse isännöitsijälle, koska hän ei tee sitäkään pyytämisestä huolimatta. Arkiaskareet jakautuvat tasan, mutta lähes aina hän asiasta valittaa (imurointi on turhaa, ruuanlaitto inhottavaa yms). Yritän kuitenkin nähdä tämän niin, että ainakin hän kotiaskareita hoitaa.
Haluaisin matkustaa ja viettää arkea aktiivisemmin käymällä välillä viikonloppuisinkin pienillä reissuilla. Jos jotain teemme, se on minun ehdotuksesta ja se on minun suunniteltava alusta loppuun asti. Tehdyt reissut näiden vuosien aikana ovat siis olleet minun suunnittelemia ja vastuulla. Tämä siksi, että hänellä ei omien sanojen mukaan ole koskaan ollut haluja matkustaa tai muutakaan. Kyllä hän mukaan hyvillä mielin lähtee, mutta minä joudun suunnittelemaan kaiken, muuten mitään ei tapahdu. Tämä myös johtaa siihen, että olen stressissä koko reissun ajan, ja tiuskin hänelle jatkuvasti. Koen välillä muutenkin kritisoivani häntä, kun turhaudun hänen huolettomaan asenteeseensa. Matkustaa voin kavereideni kanssa, mutta jos arkenakin teemme jotain, se on minun ehdotuksestani. En tarkoita, että aina pitäisi olla menossa, mutta en halua olla koko ajan vain kotona tekemättä mitään. Olen sitten tehnyt yksin, jos poikaystävä ei halua.
Suhteen aikana minulla on ollut pieniä ihastuksia muihin, jotka ovat varmasti normaaleja pitkässä suhteessa. Aiemmin ne ovat vain olleet taustalla vaikuttamatta mihinkään, mutta nyt viimeisimmän kohdalla huomasin, että halusin jotain tapahtuvan ja halusin pettää. Jollain tasolla päädyinkin pettämään, enkä oikeastaan koe edes syyllisyyttä tästä.. Poikaystäväni tietää hairahduksestani, ja on jo antanut anteeksi. Enkä voinut edes luvata etteikö näin sattuisi uudelleen, koska en tällä hetkellä luota itseeni. Lapsia eikä yhteistä omaisuutta ole. En ole varma millaisen tulevaisuuden hänen kanssaan näkisin, jos saisimme lapsia. Tunteistani häneen en ole varma. Välitän hänestä, mutta rakkaudesta en tiedä, koska viimeisin ihastus pyörii vielä mielessä (ihastuksen kohde on pois kuvioista pyynnöstäni, pettämisestä aikaa noin kuukausi).
Poikaystävän kanssa jaamme huumorintajun, mielenkiinnon kohteet ja arvot. Pystymme myös keskustelemaan asioista, ja tästäkin olemme jutelleet. Tulemme hyvin toimeen molempien perheiden kanssa. En kuitenkaan ole varma, haluanko kantaa tulevaisuudessakin kaiken vastuun. Tiedän, että todennäköisesti vaihtamallakaan ei parane. En kuitenkaan pidä hyvänä merkkinä sitä, että halusin pettää ja tein niin syyllisyyttä tuntematta. Tällä hetkellä en tiedä pitäisikö suhdetta yrittää korjata, mutta en tiedä mitä muuta korjattavaa siinä on, kuin oma suhtautumiseni. Olemme miettineet erillään asumista, mutta epäilen senkin johtavan vain tunteiden viilenemiseen entisestään. Mitä tässä tilanteessa voi tehdä, kun en voi luottaa omiin tunteisiini?
Asiantuntija vastaa
Hei,
Kiitos viestistäsi! Pohdinnat erosta ovat tyypillisiä, kun parisuhteessa on haasteita. Eropohdintaan ei ole useinkaan helppoa ja yksiselitteistä vastausta. Kerrot, että olet jo pitkään pohtinut eroa ja se on ollut mielessäsi jo ennen kuin edes muutitte yhteen. Sanot, että muutitte yhteen sopivan asunnon vuoksi ja muut näkevät teidät hyvänä parina. Koetko, että oletko ajautunut suhteeseen vai onko se sinun aktiivinen valintasi? Mainitset sitoutumiskammon, mitä sillä tarkoitat? Olet ollut sitoutunut poikaystävääsi jo 8 vuoden ajan eli ei sitoutuminen sinulle ole kuitenkaan täysin vierasta.
Kerrot, että jaatte huumorintajun, mielenkiinnon kohteet ja arvot. Ne ovat erittäin hyviä asioita jakaa parisuhteessa. Kuitenkin mainitset, että haluaisit viettää aktiivisempaa elämää ja matkustella enemmän. Kerrot myös olevasi tavoitteellinen ja poikaystävä ei. Näissä kohdin teidän arvonne siis eroavat. Kerrot, että tulette hyvin toimeen toistenne perheiden kanssa. Mitä muita yhteisiä arvoja te jaatte ja ovatko ne tärkeämpiä kuin sinun toivomasi aktiivinen elämä, tavoitteellisuus ja yhteinen vastuunjakautuminen arkiaskareissa? Arvot toteutetaan arjessa. Arvo on asia, joka on niin tärkeä, että siitä pidetään kiinni, vaikka se vaatisi ponnistelua.
Mainitset, ettet tiedä mitä muuta suhteessanne voisi muuttaa kuin sinun asennoitumisesi. Kirjoituksesi perusteella olet kuitenkin tyytymätön erityisesti siihen, että joudut kantamaan arjessa vastuuta enemmän kuin haluaisit. On ihan ymmärrettävää toivoa, että parisuhteessa vastuu jakautuisi melko tasaisesti. Luuletko, että vastuu voisi tulevaisuudessa jakautua tasaisemmin välillänne? Mistä epätasainen vastuunjakautuminen mielestäsi johtuu? Onko kyse poikaystävän ja sinun erilaisista luonteista tai arvoista vai voiko poikaystävä olla esimerkiksi masentunut, jolloin sairauden takia joudut ottamaan enemmän vastuuta? Jos olisit yksin, olisiko asiat silloin helpompi hoitaa ilman toista? Entä jos jäät suhteeseen ja se pysyy samanlaisena, miltä se ajatus tuntuu?
Ihastuminen toisiin on ihan tyypillistä pitkissä suhteissa. Tunteitaan ei voi kontrolloida, ne ovat inhimillisiä ja kuuluvat elämään. Eri ihmiset suhtautuvat pettämiseen eri tavoin. Joillekin se on ehdottoman kiellettyä ja toiset eivät pidä sitä niin suurena asiana. Myös se mikä on pettämistä, vaihtelee. Omaa toimintaa on kuitenkin mahdollista kontrolloida. Ihastuessaan voi valita tekeekö mitään mikä on omassa parisuhteessa kiellettyä eli pettämistä. Kuulostaa siltä, että olet oikeuttanut toimintasi jollain syyllä. Miksi pettäminen ei sinusta ollut niin vakava asia? Miten sinä ja poikaystävä ylipäätään suhtaudutte pettämiseen? Jotkut parit esimerkiksi suhtautuvat sallivasti pieniin sivusuhteisiin.
Mietin myös, mikä sinut sai ihastumaan tähän toiseen henkilöön? Mikä hänessä tai mielikuvassa hänestä on sellaista, jota sinulla ei nykyisessä suhteessasi ehkä ole? Oliko ihastumisesi takana jokin tarve, esim. vapaus arjen vastuunkantajan roolista? Kerrot, että seksihalusi poikaystävän kanssa ovat vähentyneet vastuunkantajanroolin myötä. Olette yrittäneet tätä ongelmaa ratkoa, mutta tähän ei ole tullut muutosta. Tämä vastuunkantaminen vaikuttaisi painavan sinua monin tavoin.
Se kuulostaa todella hyvältä, että teillä on hyvät keskusteluvälit. Oletko kertonut poikaystävälle mitä häneltä toivot ja odotat? Jos teillä molemmilla on halua yrittää vielä, voitte saada suhteen toimimaan teille sopivalla tavalla. Usein avoin keskustelu ja omista toiveista ja tunteista kertominen auttaa yhteyden luomisessa. Alla on linkki ilmaiseen verkkokurssiimme Tunnekeskeinen parisuhdekurssi ja yhdessä sitä tekemällä voitte löytää yhteyden toisiinne. Kerroitkin, että olette yrittäneet ratkoa seksihalujesi vähenemistä siinä onnistumatta. Halutessanne voitte esimerkiksi mennä pariterapiaan tai seksuaaliterapiaan.
Kun pohdit eroa, voit kysyä itseltäsi seuraavia kysymyksiä, ne ehkä auttavat sinua selvittämään mitä sinun tulisi tehdä. Mikä on suurin asia mihin haluaisit muutosta? Muuttuuko se eroamalla? Jos haluat erota, haluatko olla yksin vai seurustella jonkun toisen kanssa?
Tsemppiä paljon sinulle näihin pohdintoihin! Päätöksen tekeminen jatkosta tai erosta on usein vaikea ja siinä voi mennä aikaa.