Puhelimen käytön vaikutus parisuhteeseen ja perhe-elämään
Mitä tällaisessa tilanteessa voisi tehdä? Asun mieheni ja 2-vuotiaan taaperon kanssa. Toinen lapsi syntyy pian. Mies tekee kotona töitä. Hänellä ei ole työaikoja, vaan tekee itsenäisesti. Haasteena on juuri tämä aikatauluttomuus sekä se, että mies on jatkuvasti kiinni kännykässään. Hän ei ole läsnä henkisesti. Joko hän istuu työhuoneessa ruutujen edessä tai tuijottaa puhelintaan. Olen yrittänyt monta kertaa ehdottaa, että tekisimme yhdessä jonkinlaisen rungon aikatauluista, jotta tietäisin milloin hän aloittaa ja milloin lopettaa. Mutta ilmeisesti tällaista ei pysty vain hänen hommissaan tekemään. On todella vaikea sopia mitään menoja tai suunnitella elämää, kun ei ole mitään selkeää. Puhelimen jatkuva vilkuilu vaikuttaa negatiivisesti minuun ja taaperoon. Aamulla ensimmäisenä herättyään mies avaa puhelimensa ja työjutut, ja yöllä saattaa valvoa yli puolen yön koneella. Aamulla herää ja aloittaa työt, milloin huvittaa. Olisi mukava, jos välillä heräisi oma-aloitteisesti lapsen kanssa, että minäkin saisin joskus nukkua vähän pidempään, kun ei kuitenkaan ole aikomusta heti aamusta aloittaa töitä. Ruokapöydässä on puhelin esillä, taaperon kanssa ollessa vilkuilee puhelinta, jopa saunasta poistuu välillä katsomaan puhelinta. Illalla tuijottaa ruutuja, kun viimein olisi aikaa jotain kahdestaankin tehdä ja jos yritämme vaikka katsoa jotain sarjaa niin senkin ajan vilkuilee puhelinta. Kaupassa tuijottaa puhelinta, jolloin hänestä ei ole kyllä mitään apua. Ravintolassakin on puhelin edessä sen sijaan, että voisimme vaikka jutella. Kaiken huipuksi myös autoa ajaessa saattaa olla puhelin telineessä, jota vilkuilee. Tälle olen tehnyt nyt stopin, en halua olla lapsen kanssa kyydissä, jossa kuski ei keskity täysin ajamiseen. Olen pakottanut hänet joko sulkemaan puhelimen tai pysähtymään, jotta voin itse ajaa. Olen todella turhautunut. Olen yrittänyt keskustella aiheesta useita kertoja, mutta yleensä sekin menee niin, että puhun hänen selälleen ja hän katsoo ruutuja. Hän ei ole mikään puhujatyyppi, mutta kyllä minusta kumppanin huoli tulisi ottaa tosissaan ja keskittyä joskus aitoon vuorovaikutukseen perheen kanssa. Olen sanonut olevani todella yksinäinen tässä suhteessa. En kestä sitä, ettei hän edes lapsen läsnäollessa pysty irrottautumaan täysin luurista, vaikka olen sanonut miten tämä lapseen vaikuttaa. Tosi kiva, että lapsi elää jatkuvasti tällaisen negatiivisen ilmapiirin keskellä, jossa hän ei saa tervettä mallia aikuisten välisestä keskustelusta. Mies menee jotenkin aivan lukkoon, kun yritän jutella. Hän ei pysty katsomaan edes kohti saati sanomaan yhtään mitään. Eli minun monologiksihan se aina menee. Saattaa vain tokaista, että tämä on minun työni. Tuntuu työläältä puhua mistään, kun ei saa mitään vastakaikua tai mielipiteitä asioihin. Asiat patoutuvat ja lopulta ne purkautuvat ryöppynä. Olen puhunut neuvolassa, jota kautta olisimme päässeet perheterapeutille. Mies ei suostu lähtemään, kerran kävin yksin. Olen käynyt myös pari kertaa psykiatrisella sairaanhoitajalla, mutta siellä puhuttiin lähinnä uupumisoireistani eikä niinkään parisuhteesta. Mies ei suostu lähtemään mihinkään. Tämä henkisen yhteyden heikentyminen on vaikuttanut myös siihen, että oma kiinnostus fyysisesti on lopahtanut, eikä meillä juurikaan ole seksielämää. Pelottaa, miten jaksan, kun toinen lapsi syntyy. Onneksi muutamme lähemmäs tukiverkkoja. Olen kertonut, että sama homma ei voi jatkua tällaisenaan, kun vauva syntyy. Nyökyttelee ja sanoo, että ei niin. Mutta mitään tekoja asian eteen ei tapahdu. Muuten on oikein lempeä ja hyväsydäminen. Hoitaa kyllä lasta ainakin, jos pyydän. Osallistuu kotitöihin joltain osin. Tekee pihahommia ja hoitaa autot jne. Mutta koko ajan on luuri viemässä huomion läsnäololta. Taloudellinen tilanne meillä on hyvä ja miehen tulojen vuoksi voinkin olla edelleen kotona taaperon kanssa. Olenko kohtuuton, jos vaadin selkeämpää sopimista asioista, puhelimen käytön rajoittamista ja oma-aloitteista osallistumista? Olen ihan umpikujassa. Ahdistaa ja itkettää usein. Pahimpina päivinä mietin jopa eroa, vaikken sitä todellakaan haluaisi. Mitä tässä voi enää tehdä, jos toinen ei koe ongelmana tai tartu asiaan?
Asiantuntija vastaa
Hei ja kiitos kysymyksestäsi,
Kerroit tänä päivänä melko yleisesti epätyytyväisyyttä ja vaikeitakin tunteita aiheuttavasta asiasta elämässänne, puhelimen ja ruutujen ikävänä koetusta vaikutuksesta parisuhteeseen ja perhe-elämään. Erilaiset laitteet ja ruudut ovat osa jokapäiväistä arkea, ja niiden kanssa toimimiseen voi liittyä paljonkin haasteita, joita myös kysymyksessäsi kuvasit.
Muun muassa koronapandemian jäljiltä yhteydenpito muihin ihmisiin digilaitteiden kautta on saattanut jäädä toisille enemmän tavaksi kuin aikana ennen pandemiaa. Lisäksi työelämä on muuttunut ja muuttuu jatkuvasti. Sen myötä etätyötä ja joustavia työratkaisuja tehdään yhä useammin. Kuvasitkin kysymyksessäsi sitä, kuinka kumppanisi aukaisee heti herättyään työjutut ja välillä voi olla ruudun äärellä kovin myöhään. Joustavassa ja itsenäisessä työajassa on tärkeää työhyvinvoinnin ja muun elämän yhdistämisen vuoksi luoda jonkinlaiset raamit ja rajat sille, milloin työtä tehdään. Se voi olla vaikeaa, kun siirtymää työpaikalle ei välttämättä konkreettisesti tapahdu. On siis ymmärrettävää, että toivoisit kumppaniltasi jonkinlaista tietoa työn aloitukseen ja lopetukseen liittyen, vaikka sitä voi välillä olla vaikea määrittää. Toisaalta kerroit, että aina kumppanisi ei aloita aamujaan työllä ja toivoisit tällöin oma-aloitteista lapsen kanssa oloa, jotta saisit itse nukkua pidempään.
Jäinkin pohtimaan, mahtaako hän tehdä aina työjuttuja vai onko ruuduista ja reagoimisesta laitteesta tuleviin ilmoituksiin ja sisältöihin tullut hänelle yleisempi tapa. On itseasiassa yleistä, että juuri tällainen tietämättömyys voi nostaa mustasukkaisuuden tunteita ja ärsytystä, jos toinen on paljon puhelimella tai muun laitteen äärellä emmekä tiedä, mitä kumppani laitteella tekee. Voi olla helpompi ymmärtää, että toinen maksaa laskut tai vastaa työsähköpostiin kuin katsoa sivusta tekemistä ilman tietoa, mitä toinen laitteelta lukee tai katselee. Tästä voi tulla helposti parisuhteessa riittämätön ja mitätön olo. Parisuhteessa on luonnollista haluta tulla kuulluksi ja nähdyksi. Medialaitteet ja niiden jatkuva käyttö voi keskeyttää vuorovaikutustilanteita tai aiheuttaa mainitsemasi kokemuksen siitä, että toinen ei ole henkisesti läsnä, vaikka olisikin tilanteessa. Hiljalleen tämä heikentää vuorovaikutusta ja yhteyttä ja näin voi heijastua myös luottamukseen, seksuaalisuuteen ja läheisyyteen. Aito läsnäolo on merkki arvostuksesta ja sen puute vaikuttaa hyvinvointiin parisuhteessa.
Kerroit, että kumppanisi vilkuilee puhelintaan myös lapsen kanssa ollessa ja kerroit myös esittäneesi hänelle huolesi siitä, miten se vaikuttaa lapseen. Tänä päivänä kasvavat vauvat ja taaperot tajuavat jo varhain, että puhelimella tai laitteella tapahtuu jotain mielenkiintoista. Vanhempien haasteena onkin miettiä, miten mallintaa hyvää suhdetta digimaailmaan ja medialaitteisiin. Lapsi oppii äkkiä erottamaan, onko aikuinen oikeasti läsnä. Pienellä lapselle ei kuitenkaan ole vielä kykyä ymmärtää, miksi vanhemmalta saa välillä riittävää ja keskeytymätöntä huomiota ja miksi välillä taas ei. Lapselle voikin olla vielä haastavaa tulkita vuorovaikutustilanteen keskeytyminen. Kun lapsen kanssa oloon keskittyy ilman ruutua, on helpompi luoda yhteys lapseen ja tukea lapsen kehitystä sanallisen ja sanattoman viestinnän kautta. Ilmeillä ja eleillä on iso merkitys. Myös tunteiden jakamista ja säätelyä on helpompi harjoitella, kun ollaan aidosti läsnä. Nämä erilaiset asiat pohjaavat sosiaalisten taitojen kehitystä ja kotona näitä taitoja onkin hyvä harjoitella leikin ja arjen touhujen lomassa yhdessä vanhempien ja mahdollisten sisarusten kanssa.
Koska ruutuja ja laitteita on joka tapauksessa ympärillämme, pitäisi perheen ruutuasioista pystyä puhumaan ilman häpeää ja syyllisyyttä. Vanhempi voi kokea, että aiheen tiimoilta tulee helposti arvostelluksi. Voi siis ajatella, että lähes jokaisessa kodissa ruutujen rooli on jonkinlainen ja tärkeää onkin, että perheessä löydetään omat tavat toimia. Hyvä siis, että olet pyrkinyt ottamaan asiaa keskusteluun. Instavauvat ja digitaaperot -kurssi voi olla yksi keskustelua ja ajatuksia herättävä keino käsitellä asiaa https://www.hyvakysymys.fi/kurssi/instavauvat-ja-digitaaperot/. Joskus voi olla helpompi lähteä pohtimaan erilaisia asioita tekemisen ja lukemisen kautta kuin kasvotusten keskustelemalla. Voitte siis joko yhdessä tai erikseen tutustua kurssiin sopivassa hetkessä. Kurssilta voitte saada uutta tietoa ja erilaisia näkökulmia teidän perheenne tapaan olla digimaailmassa ja laitteiden äärellä. Kun keskusteluyhteyttä saadaan hiljalleen avattua, voi olla helpompaa ymmärtää toisen ajatuksia ja sovittaa yhteen näkemyksiä siitä, miten ruudun äärellä ollaan lasten kanssa. Ruutujen äärellä yksi pohdintaa ohjaava kysymys on se, tuovatko vai vievätkö laitteet voimavaroja ja myönteistä energiaa perhe-elämään ja arkeen.
Kerroit, että olet tuloksetta yrittänyt jutella kumppanillesi puhelimen käytöstä ja toiveistasi koskien kysymyksessäsi esiin tulleita asioita. Välttely ja tilanteen ohittaminen tuntuvat ymmärrettävästi pahalta. Ajattelen, että hänelle voi olla liian vaikeaa ottaa vastaan palautetta toiminnasta. Sitä voi selittää riippuvuus laitteisiin ja huomautus voi aiheuttaa vaikean tunteen siitä, että ei osaa olla ilman laitteita. Toisaalta ruutujen jatkuvan vilkuilun taakse voi kätkeytyä esimerkiksi vaikeuksia käsitellä muita ongelmia kuten ahdistusta, yksinäisyyttä tai tyytymättömyyttä. Voi olla helpompi vältellä näistä puhumista ja sitä voi ennestään vahvistaa laitteiden riippuvuutta lisäävä vaikutus, jolloin aivot saavat tutusta tekemisestä mielihyvää, vaikka olisittekin todenneet, ettei näin voi jatkua. Myös aiemmat kokemukset palautteen saamisesta tai kokemus arvostelluksi tulemisesta voivat vaikuttavaa siihen, miten suhtaudumme kritiikkiin ja yleisemmin palautteeseen ja toiveisiin. Sitä harjoitellaan parisuhteessa jatkuvasti.
Onkin tärkeää, että keskustelusta ei tulisi kehä, jossa toinen kokee tulleensa arvostelluksi tai huonoksi, mutta toisaalta on tärkeää, ettei myöskään sinun tarpeita ja rajoja jatkuvasti poljeta ja ohiteta kuten nyt kuulostaa käyneen. Olisi hyvä päästä keskustelussa siihen, miten jatkuva kännykän käyttö on vaikuttanut juuri sinun kokemukseesi parisuhteessa ja perhe-elämässä ja toisaalta myös hänellä olisi tärkeä olla mahdollisuus kertoa yhtä lailla omista tarpeistaan. Ymmärrys ja aito kuulluksi tulemisen kokemus luo yhteyttä välillenne. On hyvä pysyä konkreettisissa havainnoissa ja asioissa eikä tuomita koko aihetta.
Jos kumppani aina ohittaa toisen aloitteen keskustelulle tai uppoaa ruudun maailmaan, voi sanoa, että minulla on nyt tärkeää puhuttavaa ja toivon sinun laittavan kännykän pois. On täysin ok, että ei lähde edes monologiin tärkeän asian äärellä vaan odottaa saavansa huomion. Jos näin ei käy, kannattaa keskustelua yrittää myöhemmin uudelleen. Parisuhteessa voi myös helpottaa ruutuun liittyvien sääntöjen lisäksi se, että keskustellaan siitä, milloin puhuminen tuntuu parhaalta. Toiset meistä haluavat käydä keskusteluja iltapainotteisesti, kun toiselle se on rauhoittumisen aikaa. Toiselle taas aamut tuntuvat siltä, että syvällisempiin yhteisiin pohdintoihin on vaikea heittäytyä. Onkin tärkeää löytää yhteinen hyvä aika jutella. Silloin keskustelulle on olemassa parempi pohja. Vinkkaan vielä käytännön tasolla keskustelusta jonkin tekemisen ohessa. Monille on toimivaa jutella esimerkiksi luonnossa tai kävelylenkin yhteydessä. Tekeminen ja ympäristö voi rauhoittaa hermostoa ja mieltä keskusteluun ja voi tuntua helpommalta keskustella, jos ei tarvitse jatkuvasti katsoa kumppania etenkin itselle hankalalta tuntuvan aiheen äärellä.
On ok odottaa, että kumppani ei säännöllisesti poistu yhteisistä tekemistä kuten saunahetkestä tai kauppareissuilta ruudun äärelle. Yhteisistä mukavista hetkistä on toisaalta hyvä antaa kiitosta ja kannattaakin miettiä, mistä te parina ja perheenä nautitte. Kysyit, onko kohtuutonta vaatia toiselta selkeyttä ajoista ja oma-aloitteisuutta. Ajattelen, että ei. Olisi tietenkin hyvä, että asioista voitaisiin sopia eikä niihin liittyisi aina vaatimisen esittämisen tarvetta tai tunnetta, että suhde on täynnä vaatimuksia. Parien ja perheiden elämää kuitenkin helpottavat tietyt sovitut toimintatavat ja säännöt ja esimerkiksi ruokailutilanteista voidaan sopia varsin hyvin, että ne rauhoitetaan syömiselle ja yhteiselle ajalle ja se koskee ruutujen osalta kaikkia perheenjäseniä iästä riippumatta. Kompromisseja voidaan tehdä sitten muissa kohdissa, missä vaikkapa kumppanin työnteko vaatii ajoittaista ruudun tarkistamista. Sovitusti asia tuntuu helpommalta hyväksyä kummallekin.
Kerroit, että olet ollut asian tiimoilta itkuinen ja ahdistunut ja toisaalta kerroit, että kumppanisi välttelee koko aihetta. Koetut tunteet ovat tärkeitä viestejä, joita kannattaa herkistyä kuulostelemaan. Erilaiset tunteet voivat viritä myös kehollisina reaktioina. Ahdistus voi kertoa vaikkapa mainitsemastasi uupumisoireilusta, riittämättömyydestä, keinottomuudesta, huomiotta jäämisestä parisuhteessa tai pelosta miten käy, jos vauvan synnyttyä tilanne jatkuisi tällaisenaan. Aikuisena ja kumppanina on luonnollista haluta jakaa arjen vastuita ja erilaisia kokemuksia toisen kanssa ilman kokemusta ohitetuksi tulemisesta. Kannustan sinua ottamaan vielä asiaa puheeksi uudelleen esimerkiksi neuvolassa. Voit kertoa, miten olet kokenut tilanteen ja yrittänyt saada osaltasi muutosta ja mitä koet tarvitsevasi tilanteessa. On tärkeää, että saisit(te) jutella tunteista ja kokemuksista jollekin avoimesti yksin tai yhdessä. Puolueeton, kolmas osapuoli voi auttaa keskustelun eteenpäin viemisessä, mutta jo yksin aloitetusta keskustelutuesta on usein apua tilanteen tarkasteluun.
Kerroit myös, että olet pohtinut eroa vaikeampina hetkinä, vaikka muuten koet kumppanisi lempeäksi ja hyväsydämiseksi. On hyvä miettiä, missä sinun omat rajasi kulkevat. Mitä konkreettista tulee muuttua, mihin mennessä ja missä määrin, jotta voit paremmin suhteessa? Yhtä lailla tällainen pohdinta ja omien tarpeiden ja rajojen miettiminen on osa toisenkin elämää ja niitä tulisi sovitella sitten yhteen. Jos muutosta ei kuitenkaan tapahdu ja tilanne jatkuu ennallaan tai vaikeutuu, heijastuu rajojen rikkominen ja rajattomuus helposti laajemmin elämään ja tyytyväisyyteen esimerkiksi lapsiperhearkea kohtaan.
Olet tervetullut keskustelemaan asiantuntijamme kanssa maksuttomasti yksin tai yhdessä kumppanisi kanssa, tästä lisää tietoa palveluista https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/perhepulma/. Palvelut ovat kesätauolla heinäkuun loppuun asti, mutta keskustelutukea on saatavilla jälleen 1.8.2023 alkaen.