Puolison haastavat tunteet lasta kohtaan
Olemme mieheni kanssa seurustelleet neljä vuotta. Miehelläni on entisestä suhteestaan alakouluikäinen poika ja minulla poika 11v ja tytär 7v. Emme asu yhdessä ja siihen on syynä, että hän vihaa tytärtäni. Pelkästään hänen nimensä kuuleminen ahdistaa häntä. Hän ei myöskään voi sietää tyttöni kosketusta ja häntä inhottaa pelkästään astioihin koskeminen josta tyttäreni on syönyt. Miehelläni on ääniyliherkkyyttä ja lievästi autismin kirjoa. Pojallani ja minulla on adhd ja tyttärellä todettu aistiyliherkkyyksiä ja oppimisvaikeuksia. Adhd-tutkimukset vielä kesken. Hän on kertonut rakastavansa minua paljon, siksi on tytärtäni kestänyt. Pojastani mieheni pitää. Meidän lapset tulevat hyvin toimeen keskenään. Mieheni ex-puoliso ei paljoa näe heidän lastaan, miehelläni on lapsen huoltajuus. Mutta isovanhemmat auttavat todella paljon vuorotyön takia, asuvat samassa taloudessa. Meillä ei ole paljoa kahdenkeskistä aikaa. Pääsääntöisesti olemme lähinnä viikonloput yhdessä, joskus arkisin. Minun lapsillani on eri isät. Poika käy säännöllisesti joka toinen viikonloppu ja lomilla enemmän. Tytön isä ei ole halunnut sitoutua tiettyihin tapaamisaikoihin ja lähinnä näkee silloin kun huvittaa. Kaikkien lasten isovanhemmat ovat tiiviisti mukana.
Haluaisin tietää mitä minä voin tehdä? En voi pakottaa puolisoani rakastamaan tytärtäni. Eikä niin tarvitsekaan olla. Mutta miten mieheni voi päästä pois näistä negatiivisista tunteista? En tiedä mistä ne kumpuaa. Mieheni kommunikoi lasten kanssa todella vähän, kun vietämme yhdessä aikaa. Hän olisi mielellään paikalla vain silloin, kun tyttäreni ei ole paikalla. Hän ei usko, että voisi päästä niistä tunteista eroon. Mutta on valmis siihen, että hakisimme apua. En usko, että vain se neuvo riittää, että mieheni pitäisi viettää tyttöni kanssa aikaa kaksin. Tässä on huomattavasti isompi ongelma. Rakastan myös miestäni todella paljon ja olen yrittänyt ymmärtää. Välitän myös todella paljon hänen pojastaan. Aina pitänyt huolta täällä niin kuin omistanikin. Hän pitää myös minusta. Varmasti vaikuttaa myös se, että tiedän miltä tuntuu, kun on isäpuoli. Isäni ei ollut elämässäni mukana. Koin paljon eriarvoisuutta ja kiusaamista, myös väkivaltaa. Henkistä ja fyysistä. Hävettää kertoa tällaisesta asiasta. Tunnen myös syyllisyyttä tästä. Olen kai itsekäs. Moni sanoisi vain, että jätä se. Ei mieheni kuitenkaan haluaisi tuntea niin kamalia tunteita, mutta ei voi niille tunteille mitään. Meidän suhteessamme on paljon hyvää. Mistä apu?
Asiantuntija vastaa
Hei,
Kiitos viestistäsi. Tilanteenne on haastava ja monisyinen ja pyrimme vastaamaan kysymykseen mahdollisimman kattavasti. On hyvin ymmärrettävää, että tilanne aiheuttaa kuormitusta ja haasteita koko perheessä.
On todella tärkeää, että mies on halukas vastaanottamaan apua tilanteeseen, vaikka tällä hetkellä onkin vaikea uskoa tunteiden muuttumiseen. Pelkkä kahden kesken vietetty aika miehesi ja tyttären välillä ei tässä kohtaa riitä ratkaisuksi ja näin voimakkaiden tunteiden ollessa kyseessä ei ole myöskään turvallista tai hyvä jättää lasta yksin miehen kanssa esimerkiksi sillä ajatuksella, että pakolla aikaa viettämällä he löytävät läheisyyden. Kuulostaa, että miehelläsi on jokin oma tunnelukko tai traumaattinen kokemus, joka heijastuu nyt tytärtäsi koskeviin tunteisiin. Olisi tärkeää, että kumppanisi saisi asiaan henkilökohtaista keskusteluapua ja arkielämää tukevaa terapiaa. Kuvaamasi tilanteet miehesi ahdistuksesta esimerkiksi tyttäresi nimen kuullessaan tai hänen astioihin koskiessaan, herättävät suurta huolta. Jos miehesi saa asiaa käsiteltyä ja avattua omaa tunnekokemustaan, voi välit tyttäreesi lähteä hiljalleen paranemaan. Miehelläsi täytyy kuitenkin olla itsellään halua oppia muuttamaan tilannetta ja luomaan myönteisiä tunnekokemuksia tyttäresi suhteen.
Kerroit, että tunnet itse häpeää tilanteesta ja olet kokenut myös itse traumaattisia asioita lapsuudessasi. Oletko sinä saanut käsiteltyä näitä kokemuksia ammattilaisen kanssa? Omia tunteitaan ei tarvitse hävetä. On rohkeutta myöntää avun tarve. Itsekkyyden- ja häpeän tunteet voivat kertoa omista turvattomista lapsuuden kokemuksistasi läheisissä ihmissuhteissasi.
Omat lapsuudenkokemukset ja lapsuudessa opitut mallit vaikuttavat usein vielä aikuisena niin parisuhteessa kuin vanhemmuudessa. Voi kuitenkin olla haastavaa tunnistaa, miten oma isäpuolikokemuksesi liittyy tähän tilanteeseen ja tyttäresi kokemukseen miehestäsi. Lapsuuden kiintymyssuhteet, joissa lapsi kiintyy vuorovaikutuksen kautta hoivaajiinsa, vaikuttavat myös aikuisuudessa. Oletko miettinyt sinun ja miehesi suhdetta ja kiintymystäsi mieheesi? Kerroit rakastavasi kumppaniasi ja selvästi toivotte tilanteeseen muutosta, jotta voitte jatkaa yhteistä matkaa. Rohkaisemme sinua kuitenkin miettimään suhteenne laatua ja turvallisuutta. Kumpuaako halu olla yhdessä aidosta rakkaudesta vai voisiko oma lapsuuden traumasi vaikuttaa siihen, että eroaminen tuntuu huonolta vaihtoehdolta ja olet valmis sietämään tyttäreesi kohdistuvaa käytöstä. Mainitsit sinuun kohdistuneesta väkivallasta. Kertomasi perusteella tällä hetkellä myös tyttäresi kokee henkistä väkivaltaa. Henkisen väkivallan kokemusta voi luonnehtia esimerkiksi vihan ja inhon kohteeksi joutuminen välttelyn kautta. Kerroit myös kokeneesi lapsena eriarvoisuutta. Kysymyksestäsi ei käy ilmi, miten tyttäresi kokee perhesuhteenne ja oletteko keskustelleet asiasta? Kuulostaa siltä, että tyttäresi voi myös kokea samantyylisiä eriarvoisuuden kokemuksia.
Lapset aistivat herkästi sen, mitä heistä ajatellaan. Lapsi myös tulkitsee itseään ja maailmaa läheisten kautta. Jos lapsi tulkitsee, että hänestä ei pidetä ja häntä vihataan, on se haitallista lapsen kasvulle ja kehitykselle. Aiemmin mainittuun, mutta turvalliseen kiintymyssuhteeseen, liittyy kokemus tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi sellaisena kuin on. Lapsen tulee voida luottaa siihen, että aikuinen hyväksyy ja rakastaa häntä sellaisenaan ehdoitta.
Kerroit, että tyttäresi näkee isäänsä epäsäännöllisesti. Perheillä on erilaisia järjestelyitä tapaamisten suhteen. Miltä epäsäännöllinen yhteys isään tyttärestäsi tuntuu? Toimiiko tämä tapa teillä? Jos tämä järjestely toimii, on se tällöin tyttärellesi myönteinen voimavara. Jos kuitenkin epäsäännöllinen kontakti isään harmittaa lasta, on hyvä pohtia voiko tilanteelle tehdä jotain ja toisaalta tällöin tulee erityisesti miettiä sitä, miten haastava suhde kumppaniisi vaikuttaa tyttäreen. Terveen itsetunnon ja myönteisen minäkuvan kehittymisen kannalta oleellista olisi, että tyttärellesi muodostuisi luottamuksellisia, pysyviä ja turvallisia suhteita läheisiin aikuisiin.
Miten tyttäresi kokee kumppanisi ja hänen läsnäolonsa arjessa? Haluaako hän viettää aikaa miehesi kanssa? Lapsi ei välttämättä osaa 7-vuotiaana sanoittaa erilaisia tunnekokemuksiaan mieheesi liittyen ja on tärkeää, että hän saa tukea tunteiden säätelyyn ja sanoittamiseen. Hänellä on myös oikeus tuntea erilaisia tunteita ja hänen tarpeensa tulee huomioida.
Kerroit myös perheenne muista lapsista. Kuinka pojat reagoivat tilanteeseen ja miten tilanne näyttäytyy heille? Kokevatko he, että tytärtäsi kohdellaan eri tavalla kuin heitä? Etenkin 11-vuotias veli voi kantaa huolta tyttärestäsi, vaikka ei sitä ääneen sanoisi. Aikuisina teillä on merkittävä rooli keskusteluiden avaamisessa ja perhesuhteista huolehtimisessa.
Kysymyksessäsi toit esille, että perheessänne on erilaisia neuropsykiatrisia haasteita. Oletteko saaneet näihin tukea? Osaltaan nämä haasteet voivat vaikuttaa arjessanne ja perhesuhteissanne. Laitamme loppuun muutaman linkin, joista löydätte hyvää tietoa arjen tueksi. On hyvä, että tutkimukset ovat käynnissä, sillä haasteen perimmäinen syy on tärkeä tietää, jotta apu on oikeanlaista ja juuri teille toimivaa.
Henkilökohtainen keskusteluapu on teille tärkeässä asemassa ja yksilöterapian hyödyt heijastuvat monesti myös pari- ja perhesuhteisiin. Kannustamme teitä ensisijaisesti kuitenkin hakemaan kasvokkain tapahtuvaa, säännöllistä perheneuvontaa tai -terapiaa. Voitte lähteä hakemaan apua perheenä joko terapiapalveluista tai kunnan maksuttomasta perheneuvolasta. Myös erilaiset sopeutumisvalmennukset ovat tykättyjä ja toimivia.
Haluamme toivottaa kovasti voimia ja rohkeutta hakea ja vastaanottaa apua. Tarkastele omaa ja lastesi jaksamista ja hyvinvointia. On hyvä muistaa asettaa omat rajat ajoissa ihmissuhteisiin. Miten pitkään annat tilanteen jatkua, jos muutosta kumppanisi vaikeisiin tunteisiin ei tule? Kuinka pitkään sinä jaksat kantaa vastuuta perhesuhteiden tilanteesta? Sinulla on nyt hieno mahdollisuus opettaa lapsillesi rajoja ja taitoa elää sellaisessa lähipiirissä, jossa kaikilla on hyvä ja turvallinen olla.