Uusi kumppani haluaa viettää aikaa ex-perheen kanssa?
Hei, olen eronnut noin neljä vuotta sitten ja olen nyt uudessa parisuhteessa. Minulla sekä uudella kumppanillani on lapsia. Asumme erikseen, emmekä ole lähiaikoina muuttamassa yhteen. Olen ex-kumppanini kanssa hyvissä ja asiallisissa väleissä, mutta hoidamme keskenämme vain lasten asioita. Eroprosessi oli minulle vaikea, olen kuitenkin selvinnyt siitä hyvin eteenpäin, ero on käsitelty ja olen valmis jatkamaan elämääni.
Ongelmani koskee uutta kumppaniani. Hän viettää edelleen vapaa-aikaansa lapsensa toisen vanhemman kanssa. He tekevät perheenä kaikenlaisia yhteisiä asioita; käyvät elokuvissa, konserteissa, matkoilla yms. Minua tämä häiritsee, mutta en osaa tarkemmin määritellä miksi. Osittain koen mustasukkaisuutta, koska omat välini omien lasteni toiseen vanhempaan eivät ole yhtä lämpimät. Alussa pelkäsin myös, että kumppanini olisi halunnut vielä palata yhteen ex-kumppaninsa kanssa. Tätä pelkoa ei enää ole.
Olemme puhuneet tästä asiasta muutamaan otteeseen ja olen kertonut hänelle kantani. Kerroin, että mielestäni yhteisiä hetkiä voi olla silloin kun tilanne on ns. lapsilähtöinen eli koulun joulujuhlat, rippijuhlat ja muut vastaavat. Kerroin myös, että en ymmärrä miksi yhteisiä lomia vietetään edelleen, varsinkin kun molemmilla vanhemmilla on uudet kumppanit ja elämät. Uudet kumppanit eivät siis osallistu näihin “perhehetkiin” laisinkaan. Luulen, että he haluavat vielä tarjota lapsilleen perheenä asioita, mutta missä menee raja? Onko rajaa edes olemassa? Voiko tällaisella toiminnalla tehdä lapselle enemmän huonoa kuin hyvää? Vai olenko itse vain kapeakatseinen, koska oma tilanteeni lapseni toisen vanhemman on erilainen.
Asiantuntija vastaa
Hei –
On hyvin ymmärrettävää, että nykyisen kumppanin perheajan viettäminen mietityttää sinua. Kyseessä on varmasti ainakin osin haaste teidän yhteisen ajan riittävyydestä? Ehkä myös toivoisit yhteistä aikaa teille uusperheenä tai että kumppanisi viettäisi aikaa ja tutustuisi myös sinun lapsiisi? Uusi suhde, jossa kummallakin on lapsia, asettaa haasteita monien toiveiden yhteensovittamisen osalta, mutta myös ihan ajankäytöllisesti. Parisuhde tarvitsee aikaa muotoutuakseen ja myös lapset tarvitsevat sekä oman vanhemman kanssa että aikaa tutustua uuteen kumppaniin.
On tosi hyvä, että olette keskustelleet asiasta ja olet myös monipuolisesti pohtinut mistä omat tunteesi nousevat. Kysymyksessä ei käy ilmi, mitä kumppanisi on vastannut tai reagoinut keskusteluihin. Ilmeisesti asiasta ei ole saatu sovittua niin, että molemmat olisivat tyytyväisiä tilanteeseen. Kysyt missä raja menee, ja sitä on todella hankalaa asettaa. Rajat täytyy sopia yhdessä ja toki niin, että eri osapuolia kuullaan ja voisi löytyä jokin kompromissi.
Sinällään lasten kanssa yhdessä ”ydinperheenä” vietetty aika kuulostaa hyvältä – lapset näkevät, että vanhemmat voivat viettää yhdessä aikaa ja ovat sovussa erosta huolimatta. Jäin kuitenkin pohtimaan kuinka paljon tällaista aikaa olisi tarpeen olla – kenen ajatus tai toive heidän perheessä on, että eron jälkeen lapsille tulee järjestää näitä yhteisiä hetkiä? Perhe on kuitenkin muuttunut ja uusia ihmisiä on tullut vanhempien ja lasten elämään. Lasten iät, kumppanisi erosta kulunut aika tai asumisjärjestelyt eivät käy ilmi kysymyksestäsi, nämä seikat voisivat myös vaikuttaa vastaukseen.
Mietin myös kenen päätös on, etteivät uudet kumppanit ole mukana näissä perhehetkissä? Perhekäsitys voi alkaa laajeta myös sillä tavalla, että uudet kumppanit ovat mukana ainakin osin näissä tapaamisissa.
Lapset saattavat toivoa vanhempien yhteen paluuta eron jälkeen. Yhteiset hetket voivat lisätä tätä toivetta, mikäli asiasta ei puhuta lasten kanssa. Vietetäänkö perhehetkiä lasten toiveesta? Onko vanhemmista hankalaa puhua lasten kanssa erosta ja sen konkreettisesta seurauksista? Joskus perheen aikuisten ja lastenkin voi olla vaikeaa myötää, ettei perhe voi pysyä muuttumattomana eron jälkeen. Toisaalta uudet ihmiset ovat usein myös se, mitä lapset nimeävät eron parhaana seurauksena.
Rohkaisisin jatkamaan keskusteluja aiheesta kumppanisi kanssa ja myös juttelemaan lasten kanssa eroon liittyvistä tunteista ja ajatuksist rohkeasti. Alla on linkki artikkeliin, joista voisi olla apua. Uskon, että tilanteeseen löytyy hyvät käytännöt juuri teille!