Siirry sisältöön

Väsymys parisuhdetilanteeseen

ID 284610

Olemme olleet puolisoni kanssa yhdessä yhdeksän vuotta ja meillä on vähän yli vuoden ikäinen lapsi. Minä alan olla kovin väsynyt yrittämään pelastaa väsähtänyttä parisuhdetta. Puoliso on etääntynyt jo raskausaikana. Konkreettisesti tämä näkyi mm. siinä, että valmistauduin vauvan tuloon pitkälti yksin. Vauvavuonnakin koin usein yksinäisyyttä suhteessamme, koska mies vetäytyy omiin oloihinsa. Mies osallistuu jonkin verran lapsen hoitoon, vaikka kaikki metatyö kotona ja suurempi osuus kotitöistä ja lapsenhoidosta jää minulle. Mies tarvitsee usein ohjausta, muistuttelua ja kehottelua kotiasioihin tarttumiseen.

Tunnistan myös olevani uupunut ja usein ylikierroksilla, koska tehtävää vaan on paljon ja mahdollisuuksia levolle vähän. Mies on melkein aina väsynyt töistä. Olen ilmaissut huoleni asiasta ja ehdottanut monenlaista, mm 80 % työaikaa arkea helpottamaan, mutta mies ei halua ryhtyä tähän. Kokee rahan säästämisen tärkeäksi ja ajattelee, ettei vaan ole mahdollista, koska hänen työnsä nyt vaan on sellaista. Mies on hyvin omapäinen persoona, eikä halua ottaa neuvojani vastaan.

Seksuaalinen mielenkiinto minua kohtaan on pikkuhiljaa hiipunut viime vuosien aikana. Tuntuu myös, että mielenkiinto yleisesti monia asioita on vähentynyt. Mies ei tapaa ystäviään tai juuri muutenkaan poistu kotoa. Epäilen, että miehellä olisi masennusoireilua ja olen senkin tuonut esiin. Mies pitää tätä mahdollisena, mutta ei halua apua minulta tai muultakaan taholta. Olen puhunut omista tunteistani ja ajatuksistani sekä väsymyksestäni miehelle avoimesti. Olemme myös keskustelleet asioista pariterapiassa, josta on ollut jonkin verran apua tilanteemme ymmärtämisessä. Mies ei vaan oikein ota pariterapiassa käsitellyistä asioista koppia, vaan jatkaa samalla tavalla kuin aina ennenkin.

Meillä on jonkin verran erilaisia arvoja ja käsityksiä asioista, minkä kanssa olin aiemmin valmis elämään. Tunnelma välillämme on kovin vaitonainen ja ankea. Ollaan kyllä puheväleissä, mutta nukutaan eri makuuhuoneissa ja arkiset kosketukset ym. ovat viimeisimmän pahan riidan jälkeen jääneet lähes kokonaan pois. Meillä on onneksi molemmilla lämmin ja rakastava suhde lapseen, ja hän ei vaikuta vielä kärsivän tilanteesta.

Alan olla katkera, väsynyt ja turhautunut tilanteeseen, koska en näe mahdollisuutta muutokseen. Minä olen yrittänyt järjestää meille yhteistä kivaa tekemistä perheen kesken, mutta on lannistavaa, että mies ei usein töiden jälkeen jaksa lähteä mihinkään. Olen myös ehdotellut sarjojen katsomista ym. yhdessä, johon mies joskus suostuu koska niin kuuluu tehdä, mutta usein pelaa tietokoneella lapsen mentyä nukkumaan. En halua enää tyrkyttää seuraani ja usein nykyään lähdenkin lapsen tai lapsen ja kavereiden kanssa tekemään asioita.

Minulla on voimaton ja toivoton olo, koska tuntuu, että mikään ei muutu. En halua olla näin ilottomassa ja epätyydyttävässä suhteessa pidemmän päälle. En ole vielä eronnut, koska se olisi todella hankalaa arjen kannalta. Mies sanoi, ettei halua erota. Opiskelen ja minulla on paljon iltapainotteisia luentoja, joten tarvitsen lapsen isän hakemaan hänet päiväkodista vaihtelevasti 0–4 iltana viikossa. Pelkään, että mies ei suostuisi tällaiseen joustavaan ratkaisuun mahdollisen eron jälkeen, jolloin olisin oikeasti aika pulassa. Meillä ei ole juuri mitään tukiverkkojakaan. Lapsi on aloittamassa vuoden vaihteessa osa-aikaisesti perhepäivähoitopaikassa kodin vieressä. Mies on sitä mieltä, että erotilanteessa minun ja lapsen tulisi muuttaa pois, mikä olisi ikävä muutos näin pienelle ja varsin herkälle ihmiselle samaan aikaan päivähoidon aloituksen kanssa.

Sanoin miehelle, että olen väsynyt yrittämään pelastaa tätä parisuhdetta. Sanoin myös, että en ole vielä menossa minnekään ja että toivoa on, jos mies vuorostaan yrittää enemmän. Näettekö te tässä tilanteessa toivoa? Jos päätämme erota, onko ihan typerä ajatus asua yhdessä muutamasta kuukaudesta reilu vuoteen lapsen iän ja arjen sujuvuuden takia?

Asiantuntija vastaa

07.10.2022 klo 11:17 - Väestöliiton asiantuntija, terveydenhoitaja, TtM , Väestöliiton asiantuntija, terveydenhoitaja, TtM , Väestöliitto

Hei ja kiitos kysymyksestäsi,

Kirjoituksestasi välittyy väsymys ja uupumus tilanteeseen. Olet selvästi pohtinut jo asiaa monelta kantilta. On kovin ymmärrettävää, että pidempään jatkunut tilanne kuormittaa hyvinvointianne.

Alkuun haluaisin kysyä, oletteko pohtineet pariterapian jatkoa? Kerroit, että olette saaneet siitä jonkin verran apua, mutta mies ei ole ottanut koppia terapiassa esiin tulleista asioista. Tiedätkö, miten miehesi kokee asian? Parisuhdehaasteiden eteen työskenteleminen vaatii kummaltakin tahtoa ja tekoja, mutta toisinaan kokemus siitä, miten itse toimii, voi näyttäytyä hyvin eri tavalla itselle kuin kumppanille. Siksi on hyvä yhdessä miettiä, miten tilanne on kehittynyt ja mitä se ehkä vielä vaatisi, jotta suhde saataisiin toimivammaksi. Miehesi oli kertonut, ettei halua erota. Myös sinun viestistäsi välittyy toiveikas suhtautuminen parisuhteeseenne. Käyn vastauksessani läpi muutaman seikan, mitä kannattaa pohtia, kun mietitte jatkoa.

On hyvä, että olet ehdottanut kumppanillesi yhteistä tekemistä. Etääntyminen ei ole tavatonta, jos parisuhteessa ei ole joko riittävästi yhteistä aikaa tai etenkään, jos toinen ei ole yhteisen ajan hetkellä aidosti läsnä. Yhteinen tekeminen ei myöskään voi olla vain toisen vastuulla. Miltä teistä kuulostaisi, jos sopisitte etukäteen, että kumpikin järjestää kivan yhteisen hetken vaikkapa vuorokuukausin? Sen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä, kummallekin mieluinen yhteinen tekeminen riittää hyvin. Tämä voi ehkä helpottaa miestäsi sitoutumaan yhteiseen ajanviettoon. Säännöllinen yhdessä vietetty aika voi herätellä mielenkiintoa parisuhdetta ja kumppania kohtaan etenkin lapsiperhearjessa.

Kerroit, että vastaat tällä hetkellä paljolti lapsen hoidosta ja kotitöistä. On ymmärrettävää, että aina vanhemmilla ei ole yhtä paljoa voimavaroja lapsiperhearjessa. Kerroit, että miehelläsi on lisäksi mahdollista masennusoireilua. On luonnollista, että tällöin toinen ottaa hetkellisesti enemmän vastuuta lapsesta ja kodinhoidosta, mutta tämä ei voi olla pysyvä ratkaisu. Kerroit, että koet jo väsymyksen ja turhautumisen lisäksi olevasi ylikierroksilla, mutta aikaa levolle ei löydy. Silloin on hyvä ottaa asia puheeksi ja miettiä ratkaisuja sen suhteen, että kumpikin saisi levätä. Jos venytät rajojasi jatkuvasti ja jaksaminen on äärirajoilla, ei siitä hyödy perheessänne kukaan. Olisiko ensi sijassa mahdollisuutta tinkiä jostain arjen työstä? Näkisin, että siitä voisi olla apua. Herättelen sinua pohtimaan myös, näyttäytyykö ylikierroksille päätyminen arjen suorittamisena? Se on ihan tavallista, jos mieli ja keho käy ylikierroksilla. Kaikista tärkeintä on kuitenkin, että lapsi kokee teidän olevan hänelle läsnä ja perustarpeet tulevat täytetyksi.

Viestissäsi kuvasit, että miehesi seksuaalinen mielenkiinto sinua kohtaan on hiipunut ja arkista kosketusta ei riidan jälkeen ole ollut samalla tavalla. Seksuaaliseen mielenkiintoon ja hyvinvointiin vaikuttaa ihmisen kokonaisvaltainen jaksaminen. Mainitsemasi masennusoireilu ja väsymys selittävät osaltaan sitä, että miehen seksuaalinen kiinnostus voi olla nyt vähäistä. Seksuaalisen mielenkiinnon vähäisyys ei siis välttämättä liity sinuun, mutta koskettaa teidän parisuhdettanne. Sen vuoksi olisi hyvä pohtia myös tätä asiaa vielä terapiassa lisää.

Olette ilmeisesti jo keskustelleet eron mahdollisuudesta. Kuvailit, että sinua huolettaa käytännön asiat kuten opiskelujen ja päivähoidon yhdistäminen. Rohkaisen sinua pohtimaan asioita isona kokonaisuutena. Käytännön asiat järjestyvät aina jotenkin. Niihin voi saada tukea eri tahoilta. Kannattaa ottaa nämä asiat puheeksi vaikkapa lapsen neuvolassa, jotta saat tietää paikallisista palveluista lisää. Eron jälkeiseen vanhemmuuteen ja käytännön asioiden sopimiseen voi myös saada tukea.

Pohdit, voisitteko ehkä asua yhdessä vielä eron jälkeen. Eron jälkeen suhtautuminen toiseen voi kuitenkin muuttua isostikin ja se kannattaa ottaa huomioon asumisjärjestelyjä pohtiessa. Yhdessä asuminen vaatii ehdottomasti avoimuutta ja kompromisseja. Tilanteen täytyy olla kummallekin 100 % ok ja jäin pohtimaan kumppanisi kommenttia siitä, että teidän tulisi lapsen kanssa muuttaa eron myötä pois. Oliko tässä tilanteessa puhetta siitä, miten kumppanisi haluaisi olla eron jälkeen lapsen elämässä mukana?

Kerroit, että lapsi ei vielä kärsi tilanteesta. Hän ei vielä osaa sanoittaa tunteitaan ja kokemuksiaan, mutta lapsi aistii jo paljon erilaisia tunteita ja ilmapiiriä. Sanattoman viestinnän kuten eleiden tai ilmeiden merkitys on suuri. Puheen ymmärrys on jo usein kehittynyttä, joten on hyvä miettiä, miten lapsen kuullen asioista keskustelee.

Haluan vielä haastaa sinua pohtimaan, kuinka pitkään haluat olla nykyisenlaisessa parisuhteessa ja elämäntilanteessa. Kerroit, että et ole eronnut, koska se olisi hankalaa arjen kannalta. Suhdetta ei kuitenkaan kannata jatkaa pelkästään yhteisen lapsen takia. Rohkaisen sinua pohtimaan, palveleeko se myöskään arkea, jos olet nykyisessä parisuhdearjessa onneton ja iloton ja vastaat jo kokemuksesi mukaan lapsesta ja kotitöistä enemmän kuin kumppanisi? Mietin myös kuvailemaasi raskausmatkaa sekä vauvavuotta ja sitä, että kuvailet oloasi katkeraksi. Vaikka arki on monella tapaa kuormittavaa ilman kumppania, voi ero ja parisuhteen tuomien haasteiden poisjääminen tuoda yllättävän paljon voimavaroja elämään. Kokemus siitä, että selviän talouden ainoana aikuisena, vahvistaa voimavaroja entisestään.

Vastausta kysymykseesi toivosta ei siis käytännössä voi yksiselitteisesti antaa. Toivo on jokaisen oma kokemus. Apua voi saada, mutta suhteen ylläpitäminen ja haasteisiin reagoiminen ei voi olla vain toisen vastuulla. Sitä pitää haluta itse ja siihen täytyy myös sitoutua sanojen lisäksi tekojen tasolla.

Toivottavasti sait tästä vastauksesta näkökulmia tarkastella tilannetta ja onnellisuuttasi. Jos tuntuu, että ette saa kotona asioita keskustelun tasolla eteenpäin, kannattaa ehdottomasti jatkaa pariterapiaa vaikkei se vielä ole tuottanut toivomaasi tulosta. Laitan tähän loppuun muutaman linkin, mistä voi olla apua kotona asioiden läpikäymiseen. Viimeinen linkki on Väestöliiton Perhepulma -palveluun. Voit sitä kautta tutustua lisää mahdollisuuksiin jutella asiantuntijoidemme kanssa.

Minä ja me parisuhteessa -verkkokurssi

Keskustelutehtävä pareille – Parisuhteen laatutesti

Väestöliiton maksuttomat palvelut pienten lasten vanhemmille

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Vertaistukea lastensuojelun vanhemmille ti 10.12. klo 20-21

Tule juttelemaan tilanteestasi yhdessä muiden vanhempien ja Kasper ry:n lastensuojelun asiantuntijan kanssa. Chat on suunnattu vanhemmille ja muille...

Perhevapaiden jakaminen ja raha

Vuonna 2022 toteutunut perhevapaauudistus mahdollisti aiempaa joustavamman vanhempainvapaiden jakamisen. Videolla käydään läpi vapaiden ja niiden...

Ruokakasvatus perheessä (selkeällä suomen kielellä ja tekstitettynä)

Marttaliiton asiantuntija Päivi Kaipainen ja Ruokakasvatusyhdistys Ruukun asiantuntija Henriikka Jussila antavat vinkkejä ruokakasvatukseen...