Vauvan syntymän jälkeen parisuhde on huonontunut...
Vauvan syntymän jälkeen parisuhde on huonontunut niin paljon, etten tiedä enää mitä tehdä. Mieheni käy töissä ja kotiin tullessa on täysin sulkeutunut. En saa enää huomiota, tai saan harvoin mutta silloinkin joudun sitä pyytämään. Kun yritän kertoa tunteistani ja ajatuksistani, syntyy riita. Mies ei näe asiassa mitään outoa ja sanookin vain että minä kerta toisensa jälkeen keksin valittaa aina jostakin. Vaikka todellisuudessa tunnen oloni vain yksinäiseksi ja hylätyksi.
Mies ei suostu pariterapiaan tms. Ei koe oloaan stressaantuneeksi tai masentuneeksi. Myös seksi loppui raskausaikana miehen puolelta, eikä tilanne ole senkään suhteen muuttunut. Kohta vuoden kaikki aloitteeni on torjuttu, ja torjumiset vei minulta itsetunnon. Häpeän itseäni. Mies on antanut somessa kyllä huomiota muille naisille, mikä on tehnyt minut todella mustasukkaiseksi. Huomion antaminen jatkui, vaikka kerroin kuinka pahalta se tuntuu. Enkä usko että se tuntuisi edes pahalta, jos saisin itse huomiota mieheltäni. Riitelemme asiasta usein eikä tilanne etene mihinkään suuntaan. Miestä en voi pakottaa muuttumaan tai edes sinne pariterapiaan. Mitä tässä voi enää tehdä? Vauvan takia en haluaisi erota. Uskoisin kyllä, että ero olisi tullut jo jos olisimme vain kahdestaan tässä tilanteessa.
Asiantuntija vastaa
Kiitos kysymyksestäsi, josta hyötyy moni muukin samassa elämäntilanteessa oleva. Lapsen syntymä on iso muutos perheen elämäntilanteessa ja toiminnassa. Sanotaan, että perhe on aina kriisissä, kun joku tulee siihen tai lähtee siitä. Kriisillä ei sinänsä tarkoiteta uhkaavaa tilannetta, vaan kokemusta, joka vaikuttaa tavalla tai toisella jokaiseen perheenjäseneen ja heidän suhteisiinsa. Aina, kun perheeseen tulee uusi jäsen tai joku lähtee siitä pois, koko perhesysteemi joutuu sopeutumaan uuteen vaiheeseen.
Ensimmäisen lapsen syntymä on erityisen iso muutos. Ennen olimme me kaksi, pariskunta, joka tunsi toistensa elämäntavat ja oli rakentanut oman, toimivan arkensa. Yhtäkkiä syntyikin kolmas ihminen, joka muutti kotiimme ja määritteli kaiken uudelleen. Häntä ruokitaan, vaihdetaan vaippoja, kannetaan sylissä. Hän on kaiken keskipiste.
Vauvasta pidetään hyvää huolta, mutta siinä tohinassa puolisoiden läheisyys saattaa unohtua. Kerrot, että seksi loppui suhteestanne jo raskausaikana, koska mies ei halunnut. Mikähän mahtoi olla syynä tähän? Vaikka äitiysneuvolassa kerrotaan, että seksiä voi harrastaa tavalliseen tapaan normaalisti etenevän raskauden aikana, mies saattaa silti pelätä, että yhdyntä vahingoittaisi kohdussa kasvavaa lasta. Joku taas saattaa kokea vieraaksi sen, että intiimissä tilanteessa on ikään kuin kolmas jäsen läsnä. Jonkun mielestä kasvava raskausvatsa sammuttaa eroottiset mielikuvat. Mitä tahansa tuntemuksia, pelkoja tai huolia asiaan liittyykin, niistä olisi hyvä puhua. Sanojen valintaan kannattaa kiinnittää huomiota, koska tilanne on herkkä. Jos kumpi tahansa, tuleva äiti tai isä, haluaa pidättyä yhdynnästä jossakin raskauden vaiheessa, hänellä on oikeus tehdä niin. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että seksin harrastaminen ei typisty yhdyntään. Monet muut tavat tuottaa itselle ja toiselle mielihyvää ovat edelleen käytössä, paitsi jos erityiset lääketieteelliset syyt, esimerkiksi kohonnut ennenaikaisen synnytyksen riski, rajoittavat tilannetta.
Teidän lapsenne on jo syntynyt, mutta seksitön ja välttelevä ilmapiiri on jäänyt vellomaan suhteessanne. Miehesi sanoo, että tilanteessa ei hänen mielestään ole mitään outoa – mikä puolestaan kuulostaa oudolta! Olisiko tuossa lausahduksessa sama sävy kuin sanonnassa ”happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista” eli sen herkun mitätöimistä, jota ei voi saada? Kerrot, että miehesi antaa sosiaalisessa mediassa huomiota muille naisille. Haluaako hän näin tehdä sinua mustasukkaiseksi? Jos hänen tavoitteenaan on tällä tavalla herätellä sinua huomaamaan itsensä, valittu keino on huono.
Onko lähipiirissänne muita vauvaperheitä? Entä järjestetäänkö neuvolassa ryhmiä tuoreille vanhemmille? Vertaistuki on elämän muutostilanteissa paras lääke. Tuoreet isät ja äidit tarvitsevat paikkoja, joissa he voivat jakaa kokemuksia. Netistä löytyy ryhmiä, mutta äidit taitavat olla isiä aktiivisempia käyttämään niitä. Miehille löytyy muun muassa Miessakkien järjestämää Isyyden Tueksi -toimintaa.
Olet oikeassa sanoessasi, että miestäsi ei voi pakottaa muuttumaan. Tämä on kunnioittava ja viisas havainto. Jokaisella on lupa olla oma itsensä. Kestävä muutos lähtee itsessä heräävästä tarpeesta. Olisikohan teillä kahdella mahdollisuutta saada vähän kahdenkeskistä aikaa? Voisivatko isovanhemmat tai joku luotettava ystävä hoitaa välillä vauvaa, niin että pääsisitte kahden kesken ulos syömään, elokuviin, lenkille, hyvän bändin keikalle, minkä tahansa teille mieleisen yhteisen tekemisen pariin? Ei olisi pakko keskustella mistään, vaan voisitte viettää aikaa kahdestaan kuten ennen vauvan syntymää.
Parasta olisi, jos voisitte järjestää yhteisiä iltoja säännöllisesti, vaikka kerran kuussa. Palkattu lapsenhoitajakin saattaisi olla hintansa arvoinen sijoitus, jos säännölliset treffit auttaisivat teitä löytämään toisenne uudelleen rakastavina kumppaneina, ei vain vanhempina.
Olette polulla, jota jokainen ensimmäisen lapsensa saanut pari on kulkenut. Toivon teille voimia ja kärsivällisyyttä kulkea vielä vähän matkaa eteenpäin ja kuulostella, millaista tulevaisuutta kohti haluatte edetä.
Kannustavin terveisin,
Päivi