Miks pitää tehdä töitä?
Moderneissa yhteiskunnissa sanotaan, että rahaa ”ansaitaan” eli sen vastineeksi odotetaan työtä tai suoritusta, josta maksetaan sen rahallisen arvon määrittävä korvaus. Aika siis todellakin on rahaa, sillä uhraamme aikaa rahaa saadaksemme. Eikö kuitenkin olisi helpompaa vain painaa rahaa niin, että kaikki sais rahaa ilman työtä?
Työn juuret ulottuvat aina ihmisen syntyyn saakka. Jo luonnossa eläessämme, meidän oli raadettava ravintomme eteen. Työ tosin koostui esihistoriallisella ajalla lähinnä metsästyksestä ja keräilystä. Metsästyksestä ihminen siirtyi jo tuhansia vuosia sitten maanviljelyyn, joka sai ihmisen asettumaan vahvemmin aloilleen ja rakentamaan asutusta viljelemänsä maan ympärille. Ravintoa saatiin nyt oman asuinalueen viljamailta ja karjasta, eikä yksittäisen henkilön tarvinnut enää välttämättä itse hankkia kaikkea ravintoaan, vaan saattoi käyttää aikaansa muiden töiden tekemiseen. Ammattien ja valinnan vapauden lisääntyessä ihmiset tulivat kuitenkin entistä riippuvaisemmaksi toisistaan sekä toisten tuottamista hyödykkeistä ja palveluista. Omavaraisuudesta siirryttiin hiljattain vaihdantatalouteen.
Pitkään tuotteita ja palveluita vaihdettiinkin toisiinsa, mutta kaupankäynnin ja hyödykkeiden määrän laajetessa, oli tuotteiden arvoa yhä vaikeampi verrata toisiinsa. Tarvittiin yhteinen vaihdannan väline, jonka avulla jokaisen tuotteen arvo voitaisiin määrittää. Tähän tarpeeseen kehittyi raha, jonka perusajatus on käytössä edelleen: raha toimii tuotteiden ja palveluiden arvon määrittäjänä sekä vaihdon välineenä. Harvemmin enää vaihdamme itse kutomiamme villasukkia ruoaksi tai tarjoa niitä luomenluonnin vastineeksi. Sen sijaan ”ostamme” haluamme eli maksamme siitä sovitun korvauksen rahassa. Se helpottaa huomattavasti hankintojen tekemistä ja hintaneuvottelua, sillä emme joudu arvottamaan omaa osaamistamme suhteessa uuteen polkupyörään.
Juuri tähän tuotteen arvo perustuu. Siihen, millainen arvo sille lasketaan ”markkinoilla” eli siihen kuinka paljon tuotetta himoitaan (kysyntä), kuinka moni kyseistä tuotetta myy (tarjonta). Tuotteen arvo on myös aina riippuvainen rahan arvosta, joka on yhtä kuin, mitä rahalla saa sillä hetkellä ostettua. No miksei sitä vaan paineta lisää? Siksi, koska rahan ostovoima romahtaisi. Yhtäkkiä polkupyörä ei maksaisikaan vain 500e vaan kenties 5000e tai jopa 50 000e, koska miksi ei? Sitähän olisi loputtomasti! No entä jos sitä jaettaisiin kaikille tasa-arvoisesti eikä kenenkään tarvis tehdä töitä? Se myös tekisi tuhojaan, sillä kuka tekisi lenkkarit? Entä lypsäisi lehmät? Entä rakentaisi talot? Eräällä tavalla voidaan ajatella, että elämme vieläkin vaihdantataloudessa. Tällä kertaa emme kuitenkaan vaihda työtä lenkkareihin, vaan rahaan, jolla voimme ostaa sen mitä tarvitsemme.
Tähän työn ja rahan avioliittoon nyky-yhteiskunnat perustuvat, sillä niiden toiminta rahoitetaan verolla, jota kerätään työllä ansaituista tuloista. Valtiokaan ei siis saa varoja ellei joku hikoile niiden eteen. Siksi myöskään valtio ei voi maksaa kansalaisilleen avustuksia ilman että vähintään joku tekee töitä. Työn lisäksi nykyiset yhteiskunnat ovat riippuvaisia rahasta, koska sen avulla tuotteiden ostaminen ja myyminen ovat helppoa ja nopeaa. Rahan poistaminen taas tarkoittaisi paluuta vaihdantatalouteen tai omavaraisuuteen, jossa jokaisen tulisi huolehtia itse kaiken tarvitsemansa valmistuksesta, mikä ei tämän päivän väestön kasvun näkökulmasta ole enää mahdollista.
Töitä on siis tehtävä ja rahaa ansaittava, jotta unelmahankinnat voi toteutua! Työnteko vaatii myös kärsivällisyyttä, sillä raha kertyy hiljalleen työvuosien karttuessa. On myös hyvä muistaa, ettei työtä suinkaan tehdä vain rahan vuoksi, vaan se antaa elämään myös valtavasti sisältöä. Uusia kokemuksia, uusia ystäviä, mahdollisuuksia kehittyä, luoda ja toteuttaa itseään! Oman rahan tienaaminen tuntuu myös pirun hyvälle, koska tehdyt hankinnat tuntuu silloin ihan eri tavalla ansaituilta. Lisäksi kukaan ei voi lopun elämää roikkua toisen lompakossa, sillä jokainen aikuinen on lopulta vastuussa omasta elannostaan.