Mitä on kaamosmasennus ja -rasitus?

Monesti kaamosmasennuksen oireet toistuvat samoihin aikoihin vuosittain. Monesti oireet alkavat syksyllä ja ovat voimakkaimmillaan marraskuusta tammikuuhun. Oireet alkavat usein hellittämään helmi-maaliskuussa, kun valon määrä alkaa lisääntymään. Noin 1 % väestöstä kärsii talvisin toistuvista kaamosmasennusjaksoista. Kaamosmasennuksesta on olemassa myös lievempi versio. Sitä kutsutaan kaamosrasitukseksi. Kaamosrasituksen pääasiallisia oireita ovat makeannälkä ja siitä mahdollisesti johtuva lihominen sekä väsymys ja liikaunisuus. Kaamosrasituksessa ei välttämättä ole masennukseen liittyvää oireilua, mutta myös mieliala voi olla normaalia matalampi. Kaamosrasituksesta kärsii noin 10–30 % väestöstä.

Kaamosmasennus voimistuu yleensä iän myötä ja sen ensimmäiset oireet ilmenevät keskimäärin 20–30 vuoden iässä. Lisäksi oireet voimistuvat iän myötä. Joillakin oireet kuitenkin voivat hävitä vanhetessa. Niin kaamosmasennus kuin kaamosrasitus johtuu pääsääntöisesti luonnollisen valon puutteesta. Siksi oireet ovat pahimmillaan marras-tammikuussa, jolloin valon määrä on luonnossa vähimmillään. Mutta oireita voi helpottaa käyttämällä kirkasvalolamppua. Kirkasvalolamppu kompensoi menetettyä auringonvaloa ja 15–45 minuuttia päivässä helpottaa jo oireita. Myös säännöllisellä liikunnan harrastamisella on havaittu olevan oireita lieventäviä vaikutuksia.

Jos huomaat, että vuosittain kärsit masennustiloista syksyisin, on asiasta hyvä käydä myös juttelemassa lääkärin tai psykiatrin kanssa. Valohoidon lisäksi kaamosmasennuksen hoidossa saatetaan myös käyttää masennuslääkkeitä.