SEKSUAALINEN SUUNTAUTUMINEN | Mistä sen tietää?
Seksuaalinen suuntautuminen ajatellaan nykyään ihmisen ominaisuudeksi, joka voi pysyä samana, muuntua tai josta ihminen voi löytää elämänsä aikana uusia ulottuvuuksia. Sitä ei kuitenkaan voi eikä tarvitse tahdonalaisesti tai ulkoapäin muuttaa. Jokaisella on oikeus rakastaa ketä ja olla yhdessä kenen kanssa tahtoo.
Mistä sen tietää?
Joillekin ei tule erityisemmin mieleen miettiä seksuaalista suuntautumistaan – varsinkaan jos sen kokee pääosin ympäristön odotusten ja oletusten mukaiseksi. On kuitenkin tavallista, että asiaa pohditaan murrosiässä, kun huomaa, että itseä ja kavereita alkaa kiinnostaa tietyt tyypit romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä. Nämä saattavat erottua uudella tavalla muiden joukosta: tyypit keiden läheisyydessä tuntuu ihanalta tai ehkä jännittävältäkin olla. Sellaiset, keiden kanssa haluaisi lähteä kahdestaan telttaretkelle ja jutella aamuun saakka tai keiden kanssa tekisi mieli halailla, suudella tai panna. He saattavat asua naapurissa, käydä rinnakkaisluokkaa tai olla etäisiä eikä kovinkaan todennäköisiä seurustelu- tai seksikumppaneita, kuten julkkikset telkkarissa tai netissä.
Jos näitä yhdistää se, että ne edustavat aina tai yleensä jotain tiettyä sukupuolta – tai että ne saattavat olla olemukseltaan niin poikia kuin tyttöjä, muunsukupuolisia tai sukupuolettomia – se todennäköisesti kertoo jotain omasta seksuaalisesta suuntautumisesta.
On myös mahdollista, että jokin sukupuoli kiinnostaa tietyssä mielessä ja toinen jossakin toisessa – tai että yllättyy jos huomaa kiihottuneensa homopornosta tai kiihkeästä unesta naisesta, vaikka on tottunut ajattelemaan itsensä pesunkestäväksi heteroksi tai homoksi. Yksittäiset teot tai kokemukset eivät suuntautumista määrittele. Jos kuitenkin huomaa nauttivansa toistuvasti tietynlaisista tilanteista, vaikka ne eivät sopisikaan omaan minäkuvaan – saattaa se kuitenkin tarkoittaa, että on ihmisenä moniulotteisempi, kuin mitä on osannut kuvitellakaan. Eikä siinä ole mitään vaarallista tai pahaa. Identiteettinsä jokainen saa kuitenkin määritellä itse, määritellä uudestaan tai jättää kokonaan määrittelemättä.
Pitääkö kertoa muille?
Jokainen saa itse päättää, mitä hän seksuaalisesta suuntautumisestaan toisille milloinkin kertoo. Kaapista tuleminen on harvoin sitä, että tullaan kerralla ryminällä ulos, koska haluaa koko maailman tietävän. Pikemmin se lähtee tarpeesta korjata itseen kohdistuvia vääriä oletuksia siitä, kenestä tykkää tai kuka oikeasti on. Sen joutuu vähemmistöön kuuluva usein tekemään uudestaan ja uudestaan – silloin kun se tuntuu tarpeelliselta ja turvalliselta. Jos identiteettiään ja ihmissuhteidensa iloja ja suruja joutuu jatkuvasti salailemaan itselle tärkeiltä ihmisiltä, tai jos omia tunteita ei pysty ikinä peilaamaan toisten kuvauksissa siitä, mitä on läheisyys, rakkaus ja seksi – saattaa helposti kokea itsensä näkymättömäksi.
Kaapissa oleminen tai että siihen hetkellisesti palaa takaisin on myös monelle turvallista, eikä siinä ole mitään hävettävää. Osalle esimerkiksi ystäville kertominen tuntuu luontevalta ja tärkeältä silloin, kun siihen on erityinen syy, kuten tapahtuma tai ihmissuhde. Osalla nuorista on syytä epäillä, että kertomisesta vanhemmille ei hyvä seuraa, ja että on parasta odottaa asian kanssa. Silloinkin voi olla hyvä jutella asiasta luottamuksellisesti jonkun luotettavan aikuisen kanssa, kuten nuoriso-ohjaajan tai nimettömästi Sinuiksi-palvelussa tai Poikien Puhelimessa.